keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävän tunnistaa naamasta tai jos hän on kaukana takista

Ajattelin kirjoittaa tänään ystävyydestä ja mieleen tuli lausauhdus viime lauantain Putouksesta. Ainoa sketsi koko kaudella, joka on onnistunut naurattamaan mua, oli tuo pilkunviilaajien levyraadin "Mistä tunnet sä ystävän" -biisianalyysi. Kaikessa hölmöydessään tyhmä huumori vaan iskee minuun. Naamastahan sen ystävän tosiaan tunnistaa, mutta mistä muusta?

Näin aikuisena ystävyys ja suhteet ystäviin ovat siinä mielessä hankaloituneet, että jokaisella on niin paljon enemmän omia menojaan. Lisäksi niitä ystäviä on eri kaupungeissa ja maissa, tarttunut mukaan eri kouluista ja työpaikalta sekä siihen päälle vielä poikaystävänkin kaverit. Nuorena sitä tuli vuosia hengattua samassa kotikaupungin porukassa, jota nähtiin niin koulussa kuin vapaa-ajallakin ja luonnollisesti siksi oltiin tosi paljon yhdessä. Onneksi, vaikka kavereita ei ehdi nykyään samalla tavalla koko ajan näkemään, ovat ne tärkeimmät säilyneet mukana matkassa.



Siispä alkuperäiseen aiheeseeen eli mistä sen ystävän tunnistaa? Seuraavaksi muutama juttu, joista minun mielestäni!

Ystävän tunnistaa...


...siitä, että juttua voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka välissä olisi kuukausia.

...siitä, että toiseen voi aina luottaa.

...siitä, että yhdessä ollessa saa tulla hiljaisiakin hetkiä.

...siitä, että ilahtuu huomatessaan puhelimessa viestin ystävältä.

...siitä, että ei koskaan tarvitse väkisin keksiä puhuttavaa, vaan juttua tulisi vaikka millä mitalla.

...siitä, että ystävyys kestää läpi niiden vaikeampienkin aikojen!

Ihanaa, että elämään on kerääntynyt ystäviä ja kavereita eri paikoista, mutta samalla toisena puolena harmillista, että monia ehtii siksi nähdä kovin harvoin! Joskus sitä kaipaa niitä huolettomia teiniaikoja, joina sitä saattoi notkua illat jollain porukalla hesellä, eikä juuri koskaan ollut sellaista päivää, etteikö olisi ehtinyt tai vain yksinkertaisesti jaksanut... Toisaalta nykyisin vielä niitäkin aikoja hienompaa on se, että ne ystävät, jotka ovat säilyneet elämässä joko niiltä teiniajoilta saakka tai tarttuneet myöhemmin matkaan, ovat juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa ihan tosiaan haluaa viettää eniten aikaa! Vaikkei enää ole samanlaista suurta jengiä ympärillä, on sitä saanut elämäänsä mukaan pienemmän määrän niitä parhaita tyyppejä!

Ihanaa ystävänpäivää ihan jokaiselle!


Kuvan mekko saatu Zafulilta

2 kommenttia:

  1. Ai hitsi mua naurattaa tuo otsikko :D

    En todellakaan minäkään oo Putouksen fani, enkä edes ohjelmaa katso, mutta toi on kyllä niin totta :D Ja kuvaa myös ystävyyttä jotenkin ihanasti, koska tollaista se just on.. arkisen erityistä <3

    Ihana kuva mutten!

    Kivaa ystävänpäivän iltaa vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis sellaista se ystävyys on, hyvin sanottu! Kiitokset :)

      Poista


Kommenttisi piristää päivääni, kiitos siitä :)