Työnteko on siitä hassua, ettei sitä mitata samalla tavalla kuin koulunkäyntiä. Toki töissäkin on tavoitteita, mutta eihän nyt enää koskaan saa arvosanaa tekemistään jutuista. Tulee onnistumisia ja epäonnistumisiakin, mutta omassa osaamisessaan joutuu itse olemaan lopulta se arvostelija.
Istuessani tuolla seminaarissa ammattilaisena ammattilaisten joukossa, mietin ollaankohan me kaikki vähän huijareita. Esitetäänkö me kaikki olevamme vähän tietäväisempiä kuin todellisuudessa ollaankaan? Kuuluuko työssään tuntea olevansa ammattilainen, vai riittääkö, että tietää osaavansa erilaisia työelämässä hyödyllisiä asioita?
Jotenkin sitä vielä kouluaikana ajatteli, että valmistuessaan tietää ja osaa ties kuinka paljon asioita. Että sitä valmistuu juurikin siksi ammattilaiseksi. Todellisuudessa valmiita avaimia mihinkään ei kuitenkaan ollut koulun loppuessa käsissä, vaan itse työnteko on opettanut, miten niitä kerättyjä oppeja voi käytännössä soveltaa.
Ehkä se ammattilaisuus ei siis tarkoita sitä, että tietäisi kaikesta kaiken! Ehkä moni työelämässä vasta vähän aikaa ollut tuntee jossain määrin esittävänsä osaajaa, mutta siinä sivussa se osaaminen ihan oikeastikin koko ajan kehittyy. Ei pitäisi verrata itseään turhaan muihin, jotka ovat tehneet asioita kauemmin tai eri tavalla, vaan muistaa keskittyä siihen oman osaamisen kehittämiseen. Voi kai sitä siis olla jo ammattilainen, vaikka opittavaakin on edelleen paljon. Sehän vasta tylsää olisikin, jos nyt olisi ihan valmis, eikä tästä enää kehittyisi mihinkään!
Onko sulla ollut tällaisia ammattilaisuus-ongelmia? :D