maanantai 10. huhtikuuta 2017

Itselaukaisimia, katseita kengän kärjissä ja sutattuja kasvoja

Muistatteko ajan, jolloin blogin asukuvaus oli itselaukaisimella pimeässä nurkassa kuvien ottamista? Minä ainakin muistan, koska aloitin asukuvailut joskus lukioaikoina. Silloin bloggaaminen tyylistä oli vielä jotenkin noloa, eikä blogin pitämistä todellakaan kuuluteltu kaduilla. Kuvissa katse oli parempi pitää kengänkärjissä tai vähintään poissa kamerasta ja monesti kuvista vieläpä sotkettiin kasvot tai rajattiin pää kokonaan pois! Valotusta saati sitten kuvien taustaa ei mietitty ollenkaan ja kuvien muokkaus ennen julkaisua tarkoitti pyykkikasan rajaamista pois kuvan reunasta. Tässä tulee muutamia asukuvia, jotka olen julkaissut bloggaamiseni alkuaikoina!

 photo P9290662.jpg photo IMG_5461.jpg
 photo IMG_1960.jpg photo IMG_3504.jpg

Nyt noiden yllä olevien asukuvien katsominen jopa hiukan huvittaa! Nämä otokset ovat siis vuoden 2010 paikkeilta eli ei siinä mitään järjettömän vanhaa aikaa sentään eletä. Kuvat ovat vieläpä juuri siinä koossakin, millaisina ne tuli alun perin julkaistua. Eihän noina aikoina kehdannut sentään itsestään mitään koko sivun kokoista kuvaa laittaa, koska sitä olisi pidetty ihan kummallisena. Kuinkakohan moni pitäisi näitä tänä päivänä inspiroivina asukuvina?

Riikka kirjoitti pari päivää sitten blogimaailman ja somen nykyisestä täydellisyyden tavoittelusta mun mielestä varsin osuvan postauksen. Muutos siitä, millaisessa muodossa olen itsekin bloggauksen aloittanut, on kieltämättä ihan valtava - sekä hyvässä, että pahassa. Blogien sisällöstä on tullut noin tuhat kertaa laadukkaampaa ja bloggaajat todella miettivät, mitä kirjoittavat ja käyttävät runsaasti aikaa niin kuvaamiseen kuin kuvien muokkaukseenkin. Se on tietysti lukijoita kohtaan varsin hyvä juttu! Toisaalta muutos on tuonut mukanaan elämän ihanuuden liiallisenkin korostuksen, kun monet pyrkivät mukautumaan samaan muottiin ylivaloitettuine kuvineen ja muotilehtimäisine postauksineen.

Mä olen aina lukenut blogeja juuri siksi, että niitä kirjoittavat ja kuvissa esiintyvät oikeat ihmiset. Vaikka tykkään katsella laadukkaita kuvia ja näen blogien sisällön kehittynen monessa asiassa todella hyvään suuntaan, tykkään silti edelleen blogeista, joissa löytyy jossain määrin realismiakin. Ei kukaan jaksa pelkkää täydellisyyttä!

Kyllä minäkin asukuviin panostan eri tavalla kuin bloggauksen alkuaikoina ja tykkäänkin toki siitä - ei kai tällaista muuten tekisi! Joskus sitä kuitenkin miettii, että oli se helppoa, kun sitä vaan otti pari kuvaa itselaukaisimella ja löi ne käsittelemättöminä suoraan blogiin :D

8 kommenttia:

  1. Voi, muistanpa hyvinkin nuo itse toteutetut asupostaukset! Eikä siitä edes ole kovin montaa vuotta, kun tätä vielä hommailtiin. Kehitys, ihan jo pelkästään kuvien muokkaamisessa ja kameroiden laadussa on ollut hurja viimeisen vuosikymmenen aikana. Saa nähdä mitä meille tulevaisuudessa tarjoillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on kyllä kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan bloimaailmakin tästä kehittyy! Mut on se tosiaan hurjaa, että muutamassa vuodessa meininki on muuttunut näin erilaiseksi :D

      Poista
  2. Mä salaa toivon, että asuvideoista tulis hitti, mutta toisaalta en, koska niiden väsäämiseen menis aina pieni ikuisuus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssa odotellut jo pari vuotta, jos noi yleistyisi! Itsekin olis kyllä hienoa jaksaa väkerrllä tollasia, mutta oon luopunut ajatuksesta, koska se kävis varmaan kokopäivätyöstä :'D

      Poista
  3. Hahhaa, muistan niin hyvin tuon ajan asukuvat :D Joskus sitten tajusin, että kannattaa ottaa kuvat parvekkeella, jossa valoa on enemmän.. Silti katse alas, outo asento ja taustalla ties mitä.. Pitäisi ehkä joskus uskaltautua selaamaan vanhoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah onneksi siitä on kulunut sen verran, että osaa jo ottaa nää ihan hauskuuden kannalta :DD

      Poista
  4. Hyvä postaus! Pitkälle on tultu, mutta silti nuo asukuva ajat on vielä selkeesti mielessä :D muistan jopa poistaneeni ekat blogini juuri sen takia, että alkuun oli helppo aloittaa ns kasvottomana, kun kaikki kuvat oli rajattu silmistä alaspäin, ettei vaan kukaan tunnistaisi :D sitten iskikin ekat blogi ahdistukset kun noita katse visusti lattiaan alkoi julkaisemaan ja olikin joten helpommin tunnistettavissa :D nyttemmin vain itseäänkin naurattaa, jos kadulla saa ihmetteleviä katseita kun ollaan kuvailemassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis ihan sama homma! Kyllä ne ajat on vaan muuttuneet :D

      Poista


Kommenttisi piristää päivääni, kiitos siitä :)