perjantai 8. heinäkuuta 2016

Arkistojen kätköistä: Itsetunto- ja ulkonäköpaineita

Mun blogin alkuaikojen postaukset eivät enää nykyään ole täällä näkyvissä, koska jotenkin silloin blogimaailma oli niin erilainen ja monesti tuli kirjoitettua sellaisiakin juttuja, joiden kohdalla nykyään ei ehkä tulisi painettua julkaisunappia. Vanhojen postausten joukossa on kuitenkin ihan hyviäkin juttuja ja olen ajatellut julkaista siksi joitain niistä uudelleen. Esimerkiksi itsetunto-ongelmat taitaa olla aina varsin ajankohtainen aihe ja vaikka tämä postaus on ehkä hieman naiivi ja hetken muodikkain sana on ilmeisesti ollut dissata, ajattelin kuitenkin, että tämä pätee varsin hyvin edelleen tänäkin päivänä.

Postaus julkaistu alunperin 20.5.2010

Mä olen jo aika pitkään ajatellut, etten välitä siitä, mitä muut ajattelee mun pukeutumisesta. Ei ole vaatetta, jota en kehtaisi ihan vaan muiden mielipiteiden takia päälleni laittaa - jos tykkään jostakin, saa se kelvata muillekin. En väitä, että olisin välttämättä todellakaan aina tyytyväinen ulkonäkööni, mutta yritän kovasti niinä huonoinakin naama- tai pukeutumispäivinäni ajatella positiivisesti.

Aina asiat ei ole kuitenkaan ollut ihan niin. Muistan, kun kutosluokalla yksi tyttö sanoi vaaleanpunaisen lemppari Minni Hiiri -paitani ja farkkuhameeni yhdistelmää lapselliseksi. Muistan vieläkin jopa ihan tarkasti ne sanat. "Noi vaatteet ei sovi yhteen. Voisit muutenkin laittaa jotain vähän aikuismaisempaa." Ja hei haloo, kuitenkin oltiin silloin ala-asteella. Mähän käytän disney-paitoja ihan surutta vieläkin :D Nykyään tuo kommentti kyllä lähinnä naurattaa, mutta silloin se kuitenkin tuntui aikamoiselta iskulta pienelle tytölle. Lapsenahan muiden hyväksyntä ja tietynlainen joukkoonsulautuminen oli tärkeää. Ainakaan minun itsetuntoni ei vielä silloin ollut ihan sellaisella tasolla, että olisin silmää räpäyttämättä kestänyt tuollaisen mielipiteen.



Vaikka nykyään muiden kommentit, eivät minua saa enää masentumaan, huomaan joskus niiden kuitenkin jollain tasolla vaikuttavan minuun. Esimerkiksi silloin, kun kävellessäni kadulla täysin tuntematon poika sanoi gladiaattoreistani, että on siinä tytöllä kengissä narua. Kyllä siinä tuli mietittyä, että olikohan se nyt jotain dissausta vai mitä. Toisaalta enää nykyisin mikään kommentti ei saisi minua lopettamaan jonkun vaatteen käyttämistä, jos siitä pidän. Sama juttu pätee muuten myös toisin päin. Jos saa vaikkapa jostakin vaatteesta, jota on hieman epäröinyt vetää päälle, paljon kehuja, pukee sen seuraavalla kerralla paljon varmemmalla mielellä.

Että ihan vain sellaisia olen tässä pohdiskellut iltani ratoksi. Kaipa jokainen tarvitsee aikaa, ennen kuin on niin sinut tyylinsä kanssa, etteivät muiden mielipiteet enää merkitse. Joku varmasti enemmän, joku vähemmän. Itse huomasin omalla kohdallani lopullisen itsevarmistumisen (:D) tapahtuneen oikeasti ensimmäistä kertaa vasta lukion päätyttyä vuosi sitten. Olin sitä ennenkin jo pukeutunut ihan niin kuin miusta parhaalta tuntui, mutta muistan, että vielä lukioaikanakin oli joskus päiviä, jolloin aamulla vaatekaapista valittu kokonaisuus alkoi jonkun ihmisen ylimielisen katseen takia epäilyttää ja koko päivä meni sitä suurta murhetta pohdiskellessa :D



En väitä, etteikö nykyäänkin tulisi tehtyä epäonnistuneita asuvalintoja, mutta en enää jaksa stressata. Jos joku oikeasti jaksaa käyttää energiaansa asuni dissaamiseen, niin se on kyllä enemmän hänen ongelmansa kuin minun! Vaikka pukeutuisi miten, ei ikinä voi miellyttää kaikkia. Miksi siis edes yrittää? Mielestäni on olemassa vain yksi ihminen, jota oman pukeutumisen täytyy miellyttää ja se on juuri se henkilö, joka niissä vaatteissa on sisällä.

~~~~

Sellaista kirjoitti aikoinaan Maria 19 vee. Onneksi oma itsetunto on tuostakin vuosien mittaan kasvanut aika lailla ja ehkä se oma tyylikin on löytynyt entistä paremmin. Silti jokainen meistä joutuu varmasti välillä painimaan saman asian kanssa iästä riippumatta. Negatiiviset kommentit satuttavat aina ja sitä ihmettelen kyllä edelleen, miksi jotkut kokevat asiakseen kritisoida toisten ja useimmiten ehkä täysin vieraiden ihmisten pukeutumista. Maailmassa saattaa olla jokunen suurempikin ongelma :D

Mutta näillä höpinöillä ei muuta kuin kivaa viikonloppua kaikille!

5 kommenttia:

  1. Hyvä postaus :)

    Mä oon huomannut myös, että itsevarmuus pukeutumista kohtaan on kasvanut viime aikoina.. Ennen ostin vaan ihan perusjuttuja, jotten "erottuisi" joukosta. Nykyään tulee kokeiltua kaikkea erilaista ja uuttakin. Ja nykyään vaatteet antaa vielä lisää sitä itsevarmuutta, jos on omasta mielestä kivat vaatteet, niin muiden mielipiteet ei lannista. Mutta jos taas on vähääkään epävarma asustaan ja toinen katsoo vaikka hieman pidempään, niin tulee heti sellainen olo, että näyttää ihan kauhealta:D Siksi stressaan välillä vähän liikaakin vaatteista.. Ainakin jos tiedossa on uusien ihmisten tapaamista tai muuta erilaista!

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus!
    Mulla itsetunto tais lukion jälkeen pompata ja enää ei muiden mielipide paina! :)

    VastaaPoista
  3. Jenna: Toi on kyllä niin totta, että varsinkin aina uusissa paikoissa tulee stressattua pukeutumista tavallista enemmän!

    Sirpa: Kivä, että tykkäsit :) Ja vähän samoin sitten on käynyt sinulla tuon pukeutumis-itsevarmuuden kanssa kuin minullakin!

    VastaaPoista
  4. Tosi kiva postaus! :-)
    http://teresa-isa.blogspot.fi/2016/07/spain-through-my-iphone.html

    VastaaPoista


Kommenttisi piristää päivääni, kiitos siitä :)