Viime yönä palautin mun gradun. Nyt tuntuu jotenkin epätodelliselta ja tyhjältä. Olenko unohtanut jotain? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisiko mikään enää kuitenkaan parantunut viimehetken epätoivoisella parantelulla? Vastaus kaikkiin on todennäköisesti kyllä, mutta suuremmassa kuvassa se tuskin olisi vaikuttanut. Silti on outoa, että tämä oli nyt tässä. Samaan aikaan helpottavaa ja ahdistavaa.
Jotenkin on ihan käsittämätöntä, että kohta en enää ole opiskelija. Tai se, että voin tulla töiden jälkeen kotiin ja tehdä juuri sitä, mikä oikeasti minäkin päivänä huvittaa. Ei enää palautuksia, esseitä, esitelmiä tai sitä gradua. Jotenkin se tuntuu ihan käsittämättömältä.
No katsotaan mitä sitä sitten suraavaksi keksisi!