Muistan, kun opiskeluiden alkuvuodet olin todellinen iltavirkku ja yökukkuja. En ikinä päässyt sänkyyn ennen yhtä yöllä, vaikka kuinka olisi ollut aamukasin luento. Vastapainona nukuin päiväunia aina koulun jälkeen ja taas illalla olin virkeä kuin mikä. Vapaapäivinä nousin kyllä käymään aamulla lenkillä koiran kanssa, mutta sen jälkeen menin ehdottomasti takaisin nukkumaan ja makoilin kahteentoista sängyssä. Ennen nautin jotenkin erityisesti siitä yöajasta hereillä paljon enemmän kun virkeydestä päivisin.
Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin tietoisesti alkanut nukkua enemmän, mennä aikaisemmin sänkyyn ja koittaa olla menemättä takaisin nukkumaan, kun olen jo kerran päässyt koiran kanssa ylös. Tämän seurauksena jotain todella erikoista on tapahtunut - olen nimittäin alkanutkin yhtäkkiä nauttia aamuista hereillä! Nykyisin minusta on ihanaa juoda kahvia rauhassa ja menen töihinkin mielelläni jo kahdeksaksi, vaikka voisin valita menemisen vasta kymmeneksikin. Edes vapaapäivinä en useinkaan nuku paljon yli kahdeksaan.
En sano, että kumpikaan näistä nukkumistavoista (tai valvomis :D) olisi toistaan huonompi, jos se sopii muuten omaan elämäntilanteeseen. Sen voin kuitenkin sanoa, että kun jotkut väittävät olevansa iltaihmisiä, eikä sille voi mitään, niin kyllä muuten voi! Totuttelu uusiin rytmeihin saattaa viedä jokusen kuukauden, mutta kyllä näyttää siltä, että iltaihminenkin voi oppia nauttimaan aikaisista aamuista!
Oletteko te enemmän aamu- vai iltaihmisiä? Ja kivaa pääsiäistä kaikille! :)
Tunnisteet: Elämä
