sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Talvipäivän melankoliaa

Yleensä, kun avaan tyhjän blogitekstikentän, sanat tulee mun päästä helposti. Tänään jotenkin ei tule. Haluan silti jakaa muutamia talvikuvia, jotka napsin matkalla, kun ajeltiin sukukokoukseen. Vakoiset puut on jotakin niin kaunista! Kauneuden keskellä viime päivät ovat toisaalta kuluneet hiukan kaihoisissakin tunnelmissa. Flunssa on viimein ohitettu, mutta harmittaa, että suurin osa näistä päivistä ennen kuin poikaystävä lähtee vaihtoon kuluivat sängynpohjalla...

 photo DSC_6346_zps8evyg1qz.jpg photo DSC_6348_zpsyif4lrsz.jpg photo DSC_6345_zpsgbmuh0dv.jpg

Tiedän, että mun kevät on täynnä puuhaa ja vaikka mitä kivoja suunnitelmia, joten aika eri maissa menee varmaankin nopeammin kuin uskoisikaan. Kyllä se silti samalla tuntuu hassulta, että toinen ei olekaan kohta täällä dataamassa vieressä sohvalla ja kuuntelemassa kaikkia niitä tyhmiä läppiä. Onneksi mun elämän toinen tärkeä mies Rico jää kuitenkin pitämään seuraa ja keväällä on sitten tiedossa matkailuakin! Ja onneksi nykyään on keksitty skypet ja whatsappit ja kaikki, joten välimatka tuntuu paljon pienemmältä!

Kivaa uutta viikkoa taas kaikille! :)

4 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat, kyllä tuollaisia lumimaisemia kehtaa katsella, mutta neljän lämmitetyn seinän sisältä ;) Itse olen joutunut myös olemaan hetkellisesti etäsuhteessa ja kyllä siitä selviää :) Onneksi voitte kuitenkin pitää yhteyttä ja pääset matkailemaankin! :) Hyvää viikkoa sinnekin, hyvä, että lenssu läksi veks! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllähän se aika siitä sitten menee varmasti oikein hyvin, vaikka se itse lähdön hetki onkin kurja. Eiköhän se kumminkin siitä sitten taas tasaannu, kun pääsee kiinni tähän uuteen elämäntilanteeseen :)

      Poista
  2. Kauniita kuvia olet ottanut! Just niin perus, ensin on sillein että lauhtuispa pakkaset kun on niin kylmä, nyt ne lauhtui ja katsoin näitä kuvia että oispa pakkasta niin ois nättiä :'D

    VastaaPoista


Kommenttisi piristää päivääni, kiitos siitä :)