keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Mitä jos...

...en olisi päässyt kauppakorkeaan?
Olisin luultavasti hankkiutunut jonnekin töihin meikkaajan ammatillani ja hakenut kouluun uudelleen seuraavana vuonna. Ellei olisi silloinkaan tärpännyt, olisin varmaankin jatkanut meikkihommia ja opetellut esimerkiksi rakennekynsien tekoa, koska siitä oon aina ollut kiinnostunut. Joskus toivon kyllä edelleen, että pääsisin hyödyntämään mun meikkaaja-opintoja vielä jossain. Tykkään kovasti siitä hommasta!

...en olisi lähtenyt vaihtoon?
En olisi niin itsenäinen kuin nyt. En myöskään olisi tavannut niitä ihania ihmisiä, joista tuli mule ihan aitoja ystäviä, joiden kanssa ollaan edelleen säännöllisesti yhteyksissä ja ollaan nähtykin jo muutamaan kertaan vaihdon jälkeen. Musta tuntuu, että kaikkineen vaihtoaika opetti mulle aika paljon siitä, kuka olen. Uudet tilanteet ei jännitä enää ollenkaan niin paljon kuin joskus aiemmin ja esimerkiksi esitelmän pitäminen koulussa tuntuu ihanan helpolta jutulta sen jälkeen kun niitä joutui epätoivoisesti pitämään ranskaksi heti vaihto-opiskeluiden alusta saakka. Voin kertoa, että ensimmäisten jälkeen teki mieli lähinnä itkeä :'D

 photo grid_zpsj7n4kqls.jpg

...en olisi ottanut koiraa?
Luulen, että ilman Ricoa mun elämä ei olisi niin hyvin kasassa kuin nyt. Se, että on täytynyt huolehtiä muustakin kuin itsestään, on tehnyt mulle pelkkää hyvää. Eipä tule nukuttua puoleenpäivään, kun aamulla täytyy lähteä lenkille ja päivärytmi pysyy järkevänä nytkin, kun ei ole pakotetta herätä aikaisin. Kyllä se saattaa olla mun gradullekin aika hyvä juttu :D Tietysti olisin saattanut olla myös esimerkiksi pidempään ulkomailla, mutta Rico ilahduttaa mua niin paljon, etten oo ikinä kokenut ainakaan menettäneeni mitään.

...en olisi tavannut mun poikaystävää?
En ehkä seurustelisi kenenkään muunkaan kanssa nyt. Olen tapaillut aika paljon ihmisiä, mutta jotenkin kenenkään kanssa ei vaan oikein klikannut. Se ei kyllä ikinä juurikaan häirinnyt mua, koska olin tyytyväinen mun elämään yksinkin. Olin tämän suhteen alussa todella hämmentynyt, koska mua ei ikinä alkanutkaan ahdistaa toisen läsnäolo. Ei sitä tietysti tiedä, kenet tässä välissä olisin saattanut tavata, jos asiat olisivatkin menneet toisin. Siitä oon joka tapauksessa varma, etten tällä hetkellä asuisi kenenkään kanssa yhdessä. Ellei oltaisi Henkan kanssa tunnettu toisiamme jo puolitoista vuotta ennen varsinaisen seurustelun alkua, en olisi uskaltanut puolen vuoden jälkeen muuttaa saman katon alle.


~~~


Joskus tekee ihan hyvää vähän jossitella ja miettiä, kuinka asiat voisivat olla toisinkin. Samalla huomaa, miten ihanaa on, että kaikki on päätynyt juuri tähän pisteeseen. Kuvituksena on muutama otos mun Instagramista. Jos et muuten vielä seuraa niin täältä mut löytää!

Kivaa keskiviikkoa kaikille!!

8 kommenttia:

  1. Ihana postaus, itsekkin välillä tulee jossiteltua asioita, mutta yleensä asiat menevät juuri niinkuin on ollut tarkoituskin :) Sulla on muutenkin ihanainen blogi, jään seurailemaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Tosi kiva kuulla, että tykkäät! Tervetuloa seurailemaan :)

      Poista
  2. Hei tää oli kiva postaus! <3 tuollainen pohdinta tekee itse kullekin hyvää :) täytyy kokeilla tällaista itsekin.

    VastaaPoista
  3. voi ku kiva postaus!! hienoja oivalluksia :)

    VastaaPoista
  4. Hauska kirjoitus! Mä harrastan tällaista toimintaa todella paljon ja jollet pahastu niin saatan kokeilla tätä itsekin. Se on niin jännää joskus ajatella miten monien risteyksien kautta sitä on päätynyt tälle tielle jota nyt kulkee :) Hauskaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ihmeessä ja linkkaa mullekin! :) Kva, että oli mieleen!

      Poista


Kommenttisi piristää päivääni, kiitos siitä :)