sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Praha + sovellusvinkki matkailijalle!

Palataanpa hetkeksi parin viikon takaiseen Prahan matkaan! Mieleen parhaiten jääneet asiat olivat kaupungin kauniit vanhat rakennukset ja edullinen ruoka! Erityisesti olen vielä matkan jälkeenkin haaveillut Trdelnik-tötteröistä, joita myytiin ympäri kaupunkia. Oli kyllä överimakeaa, mutta niin hyvää!! Kaikeksi onneksi sääkin oli helmikuun alussa ihan mukava. Vaikka lämpötila oli toki sielläkin vain hieman nollan yläpuolella, aurinko tuli esiin useana päivänä! Sen enemmittä puheitta mennään kuitenkin nyt niihin kuviin!



Siinäpä niitä kuvia tuli ja seuraavaksi se luvattu sovellusvinkki. Kuulin ennen matkaa Mapstr nimisestä sovelluksesta, jonka latasin ja tallentelin sinne paikkoja, joissa haluan matkan aikana vierailla. Kartassa nähtävyydet, ravintolat ja muut saa kaikki oman värisiksi nastoikseen. Sovellus toimi näppärästi ilman nettiyhteyttäkin ja sieltä oli helppoa tarkistaa, mikä omista tallennuksista oli lähellä esimerkiksi nälän yllättäessä. Suosittelen! Mun tallennuksia voitte katsoa tarkemmin lisäämällä mut sovelluksessa kavereihin. Löydyn nimellä @maria.ihanaista.


Kaikkineen suosittelen Prahaa matkakohteena ja olisi kiva mennä sinne itsekin vielä uudestaan kesällä niin pääsisi istuskelemaan terasseille ja vaikka jokiristeilyllekin! Kaikkine ihanine ruokapaikkoineen, museoineen ja kirkkoineen tekemistä löytyy onneksi hyvin myös kylmemmillekin säille. Mä tykkäsin kovasti!

Onko muita Prahassa käyneitä? Mitä te ootte tykännyt?

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävän tunnistaa naamasta tai jos hän on kaukana takista

Ajattelin kirjoittaa tänään ystävyydestä ja mieleen tuli lausauhdus viime lauantain Putouksesta. Ainoa sketsi koko kaudella, joka on onnistunut naurattamaan mua, oli tuo pilkunviilaajien levyraadin "Mistä tunnet sä ystävän" -biisianalyysi. Kaikessa hölmöydessään tyhmä huumori vaan iskee minuun. Naamastahan sen ystävän tosiaan tunnistaa, mutta mistä muusta?

Näin aikuisena ystävyys ja suhteet ystäviin ovat siinä mielessä hankaloituneet, että jokaisella on niin paljon enemmän omia menojaan. Lisäksi niitä ystäviä on eri kaupungeissa ja maissa, tarttunut mukaan eri kouluista ja työpaikalta sekä siihen päälle vielä poikaystävänkin kaverit. Nuorena sitä tuli vuosia hengattua samassa kotikaupungin porukassa, jota nähtiin niin koulussa kuin vapaa-ajallakin ja luonnollisesti siksi oltiin tosi paljon yhdessä. Onneksi, vaikka kavereita ei ehdi nykyään samalla tavalla koko ajan näkemään, ovat ne tärkeimmät säilyneet mukana matkassa.



Siispä alkuperäiseen aiheeseeen eli mistä sen ystävän tunnistaa? Seuraavaksi muutama juttu, joista minun mielestäni!

Ystävän tunnistaa...


...siitä, että juttua voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka välissä olisi kuukausia.

...siitä, että toiseen voi aina luottaa.

...siitä, että yhdessä ollessa saa tulla hiljaisiakin hetkiä.

...siitä, että ilahtuu huomatessaan puhelimessa viestin ystävältä.

...siitä, että ei koskaan tarvitse väkisin keksiä puhuttavaa, vaan juttua tulisi vaikka millä mitalla.

...siitä, että ystävyys kestää läpi niiden vaikeampienkin aikojen!

Ihanaa, että elämään on kerääntynyt ystäviä ja kavereita eri paikoista, mutta samalla toisena puolena harmillista, että monia ehtii siksi nähdä kovin harvoin! Joskus sitä kaipaa niitä huolettomia teiniaikoja, joina sitä saattoi notkua illat jollain porukalla hesellä, eikä juuri koskaan ollut sellaista päivää, etteikö olisi ehtinyt tai vain yksinkertaisesti jaksanut... Toisaalta nykyisin vielä niitäkin aikoja hienompaa on se, että ne ystävät, jotka ovat säilyneet elämässä joko niiltä teiniajoilta saakka tai tarttuneet myöhemmin matkaan, ovat juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa ihan tosiaan haluaa viettää eniten aikaa! Vaikkei enää ole samanlaista suurta jengiä ympärillä, on sitä saanut elämäänsä mukaan pienemmän määrän niitä parhaita tyyppejä!

Ihanaa ystävänpäivää ihan jokaiselle!


Kuvan mekko saatu Zafulilta

maanantai 12. helmikuuta 2018

5 x 3 hyvää

Sain vähän aikaa sitten Jennalta haasteen miettiä elämäni ja blogini hyviä asioita. Jennan blogia on tullutkin seurailtua ja sieltä päästä löytyy varsin ihanan tuntuinen nainen! Käykää ihmeessä kurkkaamassa, ellei blogi ole vielä tuttu. Mutta mennään sitten asiaan - tässä niitä positiivisia tulee!

Kolme hyvää asiaa viikonlopussani

  • Disney on Ice! Mä olen kyllä ikuinen Disney-fani ja oli ihana suunnilleen 15 vuoden tauon jälkeen päästä katsomaan tuota esitystä lauantaina.

  • Brunsseilu. Sunnuntaiaamuna tehtiin kotona kunnon brunssi Lidlin paistopisteen tuotteista. Aina niin herkullista!!

  • Äidin ruuat. Mä teen meillä kotona enimmäkseen ruuat niin mikäpä onkaan mukavampaa kuin mennä välillä syömään äidin tekemiä herkkuja :D


Kolme hyvää asiaa minussa
  • Olen elämää kohtaan yleisesti ottaen varsin positiivinen ja onnistun yleensä helposti näkemään asioiden valoisat puolet. En jää siksi useinkaan vatvomaan jokaista pientä vastoinkäymistä ja pilaamaan päiviäni sellaisilla.

  • Olen tehokas. Jos joku asia pitää hoitaa, saan yleensä hommat etenemään (ja myös ihan valmiiksikin :D) äkkiä!

  • Osaan laittaa hyvää ruokaa. Ja leipoa herkkuja! Tämä on tärkeä taito, koska syöminenhän on tunnetusti elämän suurimpia nautintoja, hihih.





Kolme hyvää asiaa elämässäni
  • Meidän ihana koti! Ollaan nyt vuoden verran asuttu nykyisessä kodissa ja se on vaan just sellainen, mistä olen haaveillut.

  • Ihmiset! Sen enempää täällä blogissa yksilöimättä, mun elämässä on paljon hienoja tyyppejä, joihin voi luottaa.

  • Rico ja Luca. Ne pienet puuhaajat kyllä piristävät aina päivää!


Kolme hyvää asiaa tänä vuonna
  • Ensimmäiset täydet palkalliset lomat! Ihan huippua, et oikeasti saa palkkaa silloinkin, kun on lomalla. Viime vuonna mulla oli pari viikkoa, mut tänä vuonna yhteensä viisi. Jotenkin ihan käsittämättömän upeaa :D

  • Tuleva Balin matka. Tämä on tosin vasta syksyllä, mutta kiva mennä katsomaan paikkoja, missä mun poikaystävä oli aikoinaan vaihdossa.

  • Myös tämä kunnollinen talvi on ollut ihan paras juttu. Kerrankin on hyvin ehtinyt niin pulkkailemaan kuin luistelemaankin!





Kolme hyvää asiaa blogissani

  • Tämä blogi on mulle se paikka, jossa saan ilmaista itseäni just niinkuin haluan ja hömppäillä niin paljon kuin huvittaa ja se on ihanan vapauttavaa.

  • Kehittyminen ja oppiminen. Se, kuinka sitä huomaa esimerkiksi saavansa aikaan entistä parempia kuvia tai paremmin kirjoitettuja postauksia.

  • Tämä ei ole blogin sisällöllinen asia, vaan ennemminkin sen mukanaan tuoma. On ollut mahtavaa tutustua blogin kautta hienoihin tyyppeihin ja päästä erilaisiin kivoihin tapahtumiin!


Siinä tulikin sitten paljon positiivisuutta tähän maanantaipäivään. Tämä maanantai on kyllä muutenkin ollut mukava ja viikko on jo muutenkin täytetty monilla kivoilla suunnitelmilla! Valoisuuskin on lisääntynyt jo selkeästi ja sen myötä muutenkin taas tuntuu jaksavan paremmin. Eli jee maanantaille tällä kertaa!

Mukavaa viikkoa kaikille siellä ruudun toisella puolella! :)

torstai 8. helmikuuta 2018

Karvakaulustakki

Mukavaa torstaita kaikille! Onpa ollutkin kerrassaan kaunis ja jopa keväisen tuntuinen päivä. Mulla oli alkuviikosta (mahtoiko johtua sitten loman jälkimainingeista vai mistä) kauheita heräämisongelmia, mutta onneksi alkaa olla viimein päästy takaisin normaaliin rytmiin. Kirjoittelen juttuja Prahastakin pian, mutta otetaan sitä ennen vielä yhdet asukuvat!



takki: Mohito
hame: H&M
kengät: Nelly
paita: Vero Moda



Tuo rento harmaa takki on mun ehdottomia luottovaatteita niinä päivinä, kun pakkanen ei laske ihan hirveästi nollan alapuolelle. Etsin pitkään harmaata karvakauluksellista takkia, josta sen karvan kuitenkin saa myös irroitetuksi ja lopulta onneksi löysin tämän edellis talvena! Sitä onkin tullut käytettyä todella paljon niin kauluksella kuin ilmankin. Mohito kuuluu mun lemppari ulkomaankauppoihin, sillä sieltä löytyy aina tosi kivoja vaatteita kohtuulliseen hintaan! Prahassakin tuli kyseinen kauppa kierrettyä, vaikka tällä kertaa sieltä ei mukaan tarttunutkaan muuta kuin sormikkaita aletiskistä.

Mitäs tästä asusta tykätään?

tiistai 6. helmikuuta 2018

Minäkö ammattilainen?

Osallistuin pari viikkoa sitten Mainostorstai-tapahtumaan, jossa heti alkuun toivotettiin kaikki markkinoinnin ammattilaiset tervetulleeksi. Jotenkin tuon sanan ammattilainen kohdalla mulle tuli fiilis, että olenko ihan huijari. Enhän mä nyt, kun vähän vaan puuhastelen näitä mainosjuttuja. Kuitenkin tarkemmin ajateltuna olen opiskellut markkinointia ja jo pari vuotta tehnyt töitä sen parissa. Onko minusta siis tässä puolivahingossa tullutkin ammattilainen?

Työnteko on siitä hassua, ettei sitä mitata samalla tavalla kuin koulunkäyntiä. Toki töissäkin on tavoitteita, mutta eihän nyt enää koskaan saa arvosanaa tekemistään jutuista. Tulee onnistumisia ja epäonnistumisiakin, mutta omassa osaamisessaan joutuu itse olemaan lopulta se arvostelija.

Istuessani tuolla seminaarissa ammattilaisena ammattilaisten joukossa, mietin ollaankohan me kaikki vähän huijareita. Esitetäänkö me kaikki olevamme vähän tietäväisempiä kuin todellisuudessa ollaankaan? Kuuluuko työssään tuntea olevansa ammattilainen, vai riittääkö, että tietää osaavansa erilaisia työelämässä hyödyllisiä asioita?



Jotenkin sitä vielä kouluaikana ajatteli, että valmistuessaan tietää ja osaa ties kuinka paljon asioita. Että sitä valmistuu juurikin siksi ammattilaiseksi. Todellisuudessa valmiita avaimia mihinkään ei kuitenkaan ollut koulun loppuessa käsissä, vaan itse työnteko on opettanut, miten niitä kerättyjä oppeja voi käytännössä soveltaa.

Ehkä se ammattilaisuus ei siis tarkoita sitä, että tietäisi kaikesta kaiken! Ehkä moni työelämässä vasta vähän aikaa ollut tuntee jossain määrin esittävänsä osaajaa, mutta siinä sivussa se osaaminen ihan oikeastikin koko ajan kehittyy. Ei pitäisi verrata itseään turhaan muihin, jotka ovat tehneet asioita kauemmin tai eri tavalla, vaan muistaa keskittyä siihen oman osaamisen kehittämiseen. Voi kai sitä siis olla jo ammattilainen, vaikka opittavaakin on edelleen paljon. Sehän vasta tylsää olisikin, jos nyt olisi ihan valmis, eikä tästä enää kehittyisi mihinkään!

Onko sulla ollut tällaisia ammattilaisuus-ongelmia? :D